Kristillinen etiikka

 

Kristillinen etiikka tarkoittaa tutkimusta kirkon tai kristityn moraalista, ajattelusta ja käyttäytymisestä sekä niiden taustalla vaikuttavista syistä. Teologia.fi -sivuston artikkelissa Kuinka jumalat kiinnostuvat moraalista Petri Ylikosken mukaan kristinuskossa ajatellaan, että Jumala antaa moraalivaihtoehdon ja ilman Jumalaa ei voi olla moraalia.

Kristinuskon mukaan moraali tarvitsee tuekseen uskontoa. Kristillinen etiikka ohjaa kristittyjen moraalia Jumalan tahdon mukaiseen elämään Raamatun ja kirkon opetusten kautta. Kristinusko tähän mennessä suurimpana uskontona on luonut pohjaa yleiselle moraalikäsitykselle. Tämä auttaa esimerkiksi yhteiskunnan sääntöjen luomisessa, kun kaikilla on lähes samanlainen käsitys oikeasta ja väärästä suurten asioiden kohdalla.

Kristillinen etiikka korostaa aktiivisen hyvän tekemistä, eikä vain pahan tekemisen kieltämistä. Ihmisen täytyy rakastaa lähimmäisiään, jopa vihollisiaan. Vanhassa testamentissa kristillinen etiikka tiivistyy 10 käskyn ympärille. Uudessa testamentissa Jeesuksen esimerkit ja opetukset ovat tärkeä osa kristillistä etiikkaa. Opetuksista tärkeimpiä on Vuorisaarna, jossa Jeesus ei kumoa Vanhan testamentin opetuksia vaan täydentää ja täsmentää. Etiikka tiivistyy kultaiseen sääntöön (Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille (Matt. 7:12)) ja rakkauden kaksoiskäskyyn (Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”(Matt. 22:37 – 39)).  Nämä kohdat ovat luoneet pohjan yhteiskunnan säännöille, kristinuskon nykyisen valta-aseman vuoksi.

Kristillinen etiikka poikkeaa moraaliteorioista monin tavoin. Esimerkiksi seurausetiikassa vain tekojen seurauksilla on väliä, kun taas kristillisessä etiikassa myös hyvillä teoilla on merkitystä. Seurausetiikalla on monia muotoja. Teleologisessa etiikassa yksittäiset teot taas eivät juurikaan merkitse, vaan ihmisen elämää tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Sen mukaan kukaan ei voi saavuttaa onnellisuutta ilman oikeanlaista kasvatusta. Päinvastoin on kristillisessä etiikassa, jonka mukaan hyvä kasvatus ei ole välttämättömyys onnellisuuden saavuttamisen tavoittelussa. Velvollisuusetiikassa ajatellaan, että moraalissa on kysymys enemmänkin ihmisten välisestä luottamuksesta ja että ihmistä ohjaa tahto toimia oikein. Sopimusetiikassa taas sovitaan yhteiselämän säännöistä, niin että kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet, eikä kaikilla ole yhtä oikeaa päämäärää. Teologia.fi artikkelissa Moraalifilosofia tarvitsee muiden tieteenalojen tuloksia Jaana Hallamaa toteaa: “Sinällään käyttäytymistieteen ja evoluutiotutkimuksen tulokset eivät merkitse moraalifilosofian loppua, eivätkä ne osoita uskonnollisten perinteiden eettistä opetusta turhaksi.” Eli toisin sanoen nämä asiat täydentävät tavallaan toisiaan, ja tuovat eri näkökulmaa esille.

Eri kristinuskon uskontokuntien suhtautuminen etiikkaan ja moraaliin vaihtelee joissain asioissa. Luterilaisen kirkon suhtautuminen moraalin ja etiikan kysymyksiin pohjautuu Raamattuun ensisijaisesti, mutta uskontunnustukset ja tunnustuskirjat tarkentavat ja selittävät opin määritelmiä. Joitakin nykyajan kysymyksiä ei voi suoraan Raamatun avulla tutkia, vaan kirkon hallinnon jäsenet yrittävät yhdessä pohtien soveltaa Raamatun oppeja tilanteeseen ja löytää mahdollisimman luterilaisen kirkon oppien mukaisen dogman.

Luterilaisen kirkon mukaan Jumala on asettanut ihmiselle omatunnon, jonka avulla jokainen tietää suunnilleen mikä on oikein ja mikä väärin. Näin ollen kuka tahansa voi toimia moraaliin ja etiikkaan liittyvissä kysymyksissä oikein. Reformoidut taas ajattelevat, että oikeiden uskon oppien noudattamiseen vaaditaan kuuluminen kristinuskoon. Roomalaiskatolisessa kirkkokunnassa oppi perustuu Raamattuun ja sitä täydentävään kirkon traditioon eli kirkolliskokouksiiin, keskeisten kirkkoisien ja paavien opetuksiin. Paavi on roomalaiskatolisen kirkon ylimmän vallan käyttäjä ja ohjaa yli miljardia ihmistä. Roomalaiskatolisen kirkon mukaan ihminen pelastuu uskon ja sitä seuraavien moraalisten ansioiden tähden. Pelkkä usko ei siis yksin riitä. Ortodoksisen kirkkokunnan moraalikäsitys taas perustuu Raamattuun, mutta tulkitaan seitsemän ekumeenisen kirkolliskokouksen ja arvovaltaisten kirkkoisien valossa.

Kun yhteiskunnassa pohditaan vaikeita moraalisia kysymyksiä, on kirkon mielipide usein tärkeässä roolissa. Kirkon virallisen kannan näiden asioiden suhteen päättää kirkolliskokous. Suomen luterilaisessa kirkossa virallisista mielipiteistä ei siis vastaa korkeassa asemassa oleva henkilö kuten arkkipiispa. Näin ei ole kaikissa kirkkokunnissa, esimerkiksi ortodoksisen kirkkokunnan virallisesta kannasta päättää papisto ja maallikot kirkolliskokousten kautta ja roomalaiskatolilaisessa paavi ja piispat. Roomalaiskatolilainen kirkko uskoo kuitenkin, että Paavilla pitäisi olla ylin valta kaikkien kristittyjen johtajana. Tätä muut kirkkokunnat eivät kuitenkaan hyväksy. Katolisen kirkon keskuudessa paavin lausunnot virassaan puhuessa moraalin ja etiikan asioista ovat erehtymättömiä

Julia, Aino ja Sofia

Lähteet:

https://www.teologia.fi/artikkelit/727-estaeaekoe-uskonnollisuus-korkeimman-tason-moraalisen-ajattelun

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/krisetik.html

http://frankmartela.fi/2009/03/post-125/

http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Omatunto

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorisaarna

https://www.teologia.fi/artikkelit/731-moraalifilosofia-tarvitsee-muiden-tieteenalojen-tuloksia?highlight=WyJtb3JhYWxpIl0=

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Kristillinen etiikka

  1. ”Jumala antaa moraalivaihtoehdon ja ilman Jumalaa ei voi olla moraalia”. Mitä tarkoittaa se, että Jumala antaa moraalivaihtoehdon? Yhden vaihtoehtoisen tavan ymmärtää ja toteuttaa moraaliako? Jos, niin eikö tämä ole ristiriidassa seuraavan lauseen ”Ilman Jumalaa ei voi olla moraalia kanssa”?

    ”Kristinuskon mukaan moraali tarvitsee tuekseen uskontoa”. Mikä sitten on ns. luonnollisen moraalilain merkitys?

    ”Vanhassa testamentissa kristillinen etiikka tiivistyy 10 käskyn ympärille”. Onko jo Vanhassa testamentissa ns. ”kiristillistä etiikkaa”?

    ”Teleologisessa etiikassa yksittäiset teot taas eivät juurikaan merkitse, vaan ihmisen elämää tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Sen mukaan kukaan ei voi saavuttaa onnellisuutta ilman oikeanlaista kasvatusta. Päinvastoin on kristillisessä etiikassa, jonka mukaan hyvä kasvatus ei ole välttämättömyys onnellisuuden saavuttamisen tavoittelussa.” Onko näin? MIksi sitten puhutaan vaikkapa ”kristillisestä kasvatuksesta”?

    ”Kun yhteiskunnassa pohditaan vaikeita moraalisia kysymyksiä, on kirkon mielipide usein tärkeässä roolissa.” Niin, kuinka tärkeänä kirkon näkemystä nykyään pidetään? Vai onko niin, että kirkollakin on monia – ristiriitaisiakin – näkemyksiä, kirkon edustajat ovat keskustelukumppaneita siinä kuin muutkin?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s